Äidin vanhassa yöpaidassa tuoksuu onni.
Se on rikki rispaantunut, metsänvihreä ja kovin vanha.
Päivävaatteet lattialle viskottuina, itseasiassa koko vaatekaapin sisältö. Mitäpä jos kerran kävisikin niin, ettei tarvitse vatvoa aamulla sitä mitä laittaa päällensä. Niin, että näyttäisi hyvältä sovittamatta kolmesti samoja vaatekappaleita, soveltaen niistä siedettäviä asukokonaisuuksia, kriiseillen sopimattoman paljon
ja lopulta myöhästyen ensimmäisestä junasta.
Joka aamu. Joka ikinen aamu.
Yhtä vaatehelvettiä, mikä sotku.
Olisipa se yhtä helppoa kuin pukeutua äidin vanhaan yöpaitaan.
Siihen metsänvihreään, elämää nähneeseen, ja ruman vartalon epäkohdat peittävään.
Hyvää yötä ja anteeksi peili, jonka kuvajainen sinulle aina irvistelee.
Illoin ja aamuin.
Käyttäytyisithän nätisti huomenna?
Pyydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti