7.11.10

And I'm a little bit lost without you

  
Ehkä mä en vaan pysty. Tai entä jos mä en vaan voi, enkä osaa.
Iloita tästä tunteesta, joka hautautuu kuitenkin kaiken sen alle, mille mun heikko mieleni kerran antoi itsensä ja lupauksen siitä elämää suuremmasta. Kiitos ana, kiitos kaikesta. Teet vain kaiken niin moninverroin vaikeammaksi, mutta älä jätä minua, ethän.


Jos on vain liian vaikea uskoa siihen mitä sanotaan.
Oma sysimusta ja ruma mieli rikkoo kaikkein kauneimmat lauseet ja se tekee niistä surullisia ja ei-toivottuja. Mikään ei vaan toimi. Mä olen ollut kai rikki liian pitkään, ettei ne pysty korjaamaan sitä mitä kauan mä odotin.
Nättejä sanoja. Minulle?
todellako.
Epäilemättä tässä tapahtui virhe, ja sä et ole mun.
Sä et vaan näe oikein, niin miksi sä teet kaiken niin kauniiksi?

Ihan kuin olisin onnellinen, ja aivan pienen hetken ehjä ensimmäistä kertaa.



 







mutta tänään mä söin jo, mikä menetetty tapaus olenkaan.
Entäpä jos huomenna sitten?
joo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti