Wonderful life

Mä vaan syön syön syön. Tänäänkin taas pussillinen lakuja, ja vähän salmiakkia. Kiitos ulkopuolisille tekijöille jotka kiskoo karkkia mun käsiini kaupasta. Hyi, muttei mun tarvitsisi ottaa niiden pahansuopia lahjuksia vastaan. Kyllä mä tiedän, että ne tahtoo mun lihovan, ne ei kestäisi mun keijumaista olemustani. Kateus on paha sana.

Aamupaino pieneni taas hieman, 52,6 kiloa. Ja mä kävelin seinillä päivällä, ja lähes pyörryin. Verensokerit alhaalla, ihan vähän vain joo. Ja mua inhottaa kuinka mä päivät kärsin syömättömyydestä ja keskitän viimeiset voimani selviytymiseen, siihen että pääsen kotiin jossa ahmin. Ahmin päivän kalorit samaan syssyyn 15 minuutissa ja sitten onkin paska olo. Huomenna aamuherätys aivan liian aikaiseen, otan töihin mukaan jotakin syötävää. Jospa kontrolli pitäisi iltapäivällä edes hieman.

ja J on ihana. Ihan liian ihana mua kohtaan.
Hyvää yötä minun pikkuiset keijuni ♥ toivottavasti teidän viikko alkoi hyvin.

Rakastaa ja tulla rakastetuksi

 

Mä vaan haluisin kerranki syödä niinku normaalit ihmiset, sillon ku on nälkä. Ja et mä voisin syödä sun seurassa. Mut se vaan ei mee niin, mä oon sulkenu sen vaihtoehdon pois mun elämästä viimesen kahen vuoden aikana.

Noi sanat mä lausuin J:lle eilen illalla, kun mä olin sen luona yötä. Mä makasin varmaan pari tuntia hiljaa sen sängyllä ja itkin päiväpeiton ripsivärikyynelistä mustaksi, aina kun J lähti huoneesta pois. En mä olisi voinut itkeä sen nähden, mä olisin ollut niin heikko ja säälittävä sen silmissä. Mä tärisin ja purin hampaita yhteen, mun olo oli ihan saatanan levoton ja mua ahdisti enemmän kuin varmasti koskaan ennen. Mun punakynnet painoi verinaarmuja mun kämmenselkiin ja olkapäähän, kipeät ja kauniit jäljet tosiaan.

Se otti mut halausotteeseen ja suukotti olkapäätä, ja pyörsi kaiken sen mitä mä sanoin itsestäni, olevani säälittävä ja heikkomielinen kun en edes osaa syödä oikein. Siitä ei sitten enää puhuttu, ei sanaakaan eikä jatkokysymyksiä, ja tämänkin päivän sain olla rauhassa syömättömyyteni kanssa. Pelkäsin jo, että saisin ruokapoliisin hengittämään niskaani, ja tavallaan ehkä se olisikin kaikki se mitä mä tarvitsisisin.

Kahden päivän paasto olisi tullut täyteen, jos en olisi tänään ahminut. Mutta surutta söin lakuja, pullapitkoa ja lohta. Mä kuvotan itseäni, ja nyt paikkaan tilannetta veden ja vihreän teen voimin. Litteä vatsa huomiseksi kiitos, kun menen taas J:n luo. Mä tahdon, että se kutittaa mun pikkuruista vatsaani, josta paistavat yksitellen kauniisti kyljen luut ja lonkkaluut. Mun vatsaa kihelmöi vieläkin sen kosketus. Mä tahdon sen kosketuksen takaisin, mä olen ihan rikki ilman sitä.

Mä olen niin pahoillani itselleni, että olin heikko ja kerroin asioitani eteenpäin. Varsinkin tämä, josta ei sanota sanaakaan ääneen, sillä sitä kuuluu hävetä ja pelätä enemmän kuin mitään muuta. Vai onko se todella niin, että mä pelkään tätä "sairautta" vai pelkäänkö mä vain itseäni. Huomenna katson aamupainon, toivon sen olevan pienempi kuin 53. Minä toivon.

Viiden pennin Narkissos

Nyt ajattelin hoitaa tämän pois alta. Eli kaksi ihanuutta Sirpukka ja Faible ovat lähettäneet minulle eteenpäin Stylish blogger award tunnustuksen/tehtävän, jonka nyt viimeinkin sitten teen :) kiitos pikkuiseni ♥

Tehtävänantoon kuului siis kertoa itsestään 7 asiaa ja pistää eteenpäin sitten 15 henkilölle.

1. Olen opetellut viimeaikoina kirjoittamista, joka tosin on lähinnä mässäilyä hienoilla sanoilla täällä blogin puolella. Rakastan kirjallisuutta, tarinoita ja runoja, vaikken luekaan kirjoja kuin aniharvoin. Äidinkieli kouluaineena sen sijaan on inhokkini ja numeroni yläasteen päättötodistuksessa vaivoin hankittu 6.

2. Olen liian kiltti ja lojaali, enkä osaa kieltäytyä tai sanoa ei. Pelkään niin paljon ihmisten suuttuvan minulle ja hylkäävän minut kokonaan jos kieltäydyn jostakin, vaikkakin minulle epämiellyttävistä asioista. Lisäksi yritän aina parhaani mukaan olla vaatimaton ja miellyttää muita, unohtaa itseni kokonaan jotta muiden on hyvä olla. Sillä eihän minulla ole väliä niinkään.

3. Rakastan laittautumista, kuten meikkausta ja hiusten laittoa! Lähinnä nyt kun olen viimeinkin löytämässä itseni ja tyylini naisellisempaan suuntaan niin noihin olen rakastunut. Vielä tahtoisin opetella pitämään hameita ja korkokenkiä.

4. Osaan lempibändini Apulannan lähes kaikkien kappaleiden sanat ulkoa, tai vähintäänkin kykenen laulamaan sanat oikein biisien tahdissa.

5. Lävistykset veivät minun sydämeni kun 2009 sain ensimmäiseni, labretin alahuuleen keskelle. Sen jälkeen noita on tullut lisää tasaiseen tahtiin, ja lisää tahtoisin. Nautin siitä pienestä kivuntunteesta lävistystilanteessa. Tahtoisin myös tatuoida itseäni, ja ensimmäisen tatuointini saankin sitten lahjaksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

6. Tunnen oloni jatkuvasti yksinäiseksi, vaikka en olisikaan yksin. Tahtoisin mennä juttelemaan jokaiselle kivalta vaikuttavalle ihmiselle ja tutustua uusiin ihmisiin, mutten yksinkertaisesti uskalla ja tahtoisinkin muiden tekevän aloitteen tutustuessaan minuun.

7. Pidän hyvin paljon kaneista. Olen omistanut kaneja, ja tahtoisinkin taas oman pikkuisen pupuvauvan muttei se ole nykyiseen elämäntilanteeseen nähden mahdollisuus. Olen aina lapsena piirtänyt kaneja, minulle on kerätty kani-pehmoleluja ja posliinisia koriste-esineitä jotka ovat kaneja. Ja miksipä muuten yleisin nettinimeni olisikaan kanipoika ;)

Valitsin nyt 5 mussukkaa joille laitoin tämän eteenpäin, ja he saivat tiedon siitä kommenttina blogeihinsa :)

Minun päiväni jatkuu J:n luokse, jonne jään myös yöksi taas pitkästä aikaa. Eilisestäkin on jo kamalan pitkä aika, minun on ikävä. Ainoastaan ahdistun kun voin olettaa keskustelun kääntyvän ruokaan ja syömiseen taas jossakin hetkessä, silloin tahtoisin olla muualla. Kaukana poissa, kadonnut omaan pikku kuplaani. Mun typerät ongelmani pilaavat kaiken, ja mä häpeän itseäni tolkuttoman paljon. Mutta mä selviän kyllä, olen mä tähänkin asti. Mikään ei muutu, paitsi se että mä pienenen. Vielä siellä, mä toivon.

The great escape

Muutama aivan pienen pieni muutos ulkoasuun. Toivottavasti pidätte :) ♥
Lisäsin myös tavoitepainopalkkini tuohon sivuun.
Siitä voitte seurata edistymistäni,
jos sellaista tulee tapahtumaan.

Nyt hyvää yötä ja viikonlopun alkua, minä juon vielä litran vettä ja toivon ihmettä huomiselle. Mun on pakko olla niin tyhmä ja ahmia, sitten itken seuraavan aamun valjetessa kun pitäisi olla litteävatsainen. Ei turvonnut yhtään, mutta sitä mä olen. Ei saa enää ei ei.

Timantit

Mä olen ollut aamusta asti J:n luona. Mun on ollut hyvä olla pitkästä aikaa. Mua ei edes kiinnosta mun katsomatta jäänyt aamupaino, 53 pilkku jotakin. Ja mun on tehnyt mieli avautua vähän mun syömispelleilypuuhista J:lle, mä tiedän että se kuuntelisi kyllä. Ja, että se ymmärtäisi myös. Mä luottaisin siihen, ehkä liikaa, ja siihen se voisi myös kaatua. Aivan kaikki. Vain, koska mä en voi syödä ja täällä kaikki on vain sata kertaa haastavampaa. Elämää suurempaa, aivan liikaa. Mä olen liikaa. Liian iso ja liian painava, liian löysä ja ihrainen. Mua inhottaa. Mutta J on täydellinen, ja se ajattelee itsestään samoin kuin minä. Ihmisten mielissä on liian paljon synkkää mustaa, eikä ne pääse siitä mihinkään. Ne vain on ja opettelee kaiken uudestaan. Mitä itsetunto edes on, mulla ei varmaan sellaista olekaan, ainakaan terveessä suhteessa mä en ole sen kanssa. Mä kuvotan itseäni, sitä se on. Aamen ja sitä rataa.

Kohta mun on pakko päästää irti, ja kadota kotiin. Siihen mun omaan paskaan tunteeseen siellä mun huoneessa. Yksinäisyydessä se saalistaa mut taas. Juuri kun hetken olin kokonainen, miksi mua sattuu. Mua sattuu aivan liikaa. Ja ahmin taas, mä tiedän sen. Hyvää aamua, ja ihan helvetin loistokasta loppuiltaa. Pelastakaa mut, mä pyydän.

Kaikki voi muuttuu

Ainoa mihin kykenen on kyyneleet nyt. Mä olen niin huono ja heikko. Ja ikävä tuhoaa mua. Perin tavallinen torstai-päivä minulle. Ja jos totta puhutaan, mä en tedes tunne mitään. Mä kadotan taas itseäni, katoan, tahtomattani. Tosin, mähän tahdon.

Mä liikun jo varjona illan pakkasessa ja pimeydessä. Niiden varjovaltakunta otti mut vastaan, ja mä tahdoin mukaan. Mä olen osa jotakin, ja se on hyvä. Kuiskaan pahaa sun korvaan ja silitän hellästi poskea. Maalaan mustelman sun niskaan, jonka sä ansaitset. Ykkössijan palkinto kaikesta, ole hyvä, rakas. Kusipää. Mä rakastan sua.

Lumenvalkeaa unelmaa,

kaikki ikuisuuden tavoittaa,

sua enkelisiivet somistaa.

Kaunista katsoa viatonta

vartaloa, se kauneus katoaa

kun sen kaikki omistaa.

Lucifer taivaltaa,

ja pahat voimat taas.

Saalistaa, ne sut saa.

Enkeli tahtoo nukahtaa.

Uhkarohkeaa unohtaa,

se mikä saa sun silmät nauramaan.

Sä sytytit sillat palamaan.

Yö miedät Nirvanaan tai Manalaan vie,

maan korvessa kulkee kivinen tie.

Sun jumalat iskee salamaa.

Lucifer taivaltaa,

ja pahat voimat taas.

Saalistaa, ne sut saa.

Suden koura koskettaa.

Paljasta pintaa.

Et öisin unta saa,

koskettaa ei saa.

Enkeli tahtoo unohtaa.

Lumenvalkeaa unelmaa,

kaikki ikuisuuden tavoitaa.

Sun enkelisiivet katkaistaan.

Olavi Uusivirta - Lucifer

Mä en enää tiedä
en enää
en

aamupaino 53,3 
olen niin löysä ja inhottava.

Nukketalo palaa

Mä söin tänään liikaa, pullaakin ja kaikkea. Mua ah dis taa. Mä tahdon purkaa tän vihan ja surun ja ahdistuksen johonkin mihinvaan. Veitsi olisi helpoin pakokeino. Vitut huomisesta, vitut loppuviikosta, enkös mä tiennyt. Loma yksin, mä olen aina yksin, niin helvetin yksin. Se on vaan niin arkipäivää etten mä edes ajattele sitä. Aina välillä havahdun mun kuplasta siihen todellisuuteen missä mun kuuluisi elää. Taas koko päivä koneella, paska.

Mun olo on nyt tämmöinen

Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Ota musta kiinni,
Älä koske minuun.
Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Älä koske minuun,
Ota mut syliisi.

Katsotaan huomista pahasti, se ei tarjoa mulle taaskaan mitään.

Yhtään mitään, mä tahdon kadota.

Lentää

pois

pois

pimeään

yksin.

Tahdon kadota samettiseen kauneuteen

elää, tuntea, olla

minä, sinä, joku muu

kuka vaan

ei takaisin pahaan, eikä veitsen terää ranteilla

ei tanssita tulessa, tuhka leviää yötaivaalle

kipinöitä ja hiillos, me oltiin kerran,

oltaisiin rakas toistekin

nähdään

nähtäisiin

oltaisiin

ja lopulta

kadotaan siihen mustaan

hiilenmustaan

mä olen sun.

mä en itke.

esitetään toiveita ja toivotaan tähdenlentoja.
Toivoisin teille voimia ja haleja, paljon <3

Lucifer

Voi voi miten kieroutunutta olikaan kaivata oksentamista. Onneksi sen osaa semihyvin jo pelkkien vatsalihasten avulla, mä opin mä opin. Mulla on punakynnet, vielä kun siistin ne. Opettelen naiselliseksi, tahtoisin kauniit herrainkorkokengät. Semmoiset silkkinauhaiset.

En tiedä painoani, ja mua heikotti koko päivän. Sitten söin, vähän liikaakin, mutten liikaa kuitenkaan. Mä olen kalpea, mutten valkoisella tavalla vaan harmaa. Mun kasvot on kuolemanharmaat, kämmenselät sinertää verisuonta, ja harmaansinertävät kynnet peittyy aina lakan alle.

Mä en huolestuta, en tahdo huolestuttaa.
Sillä ei siihen ole syytä, matkaa on jäljellä.

Neljäviisi, neljäviisi,

voisin taas antaa terän piirtää vasemman keskisormeni sisäsyrjän numeroita vahvemmiksi. Jotta muistaisin mitä teen ja miksi. Vaikka en unohtaisikaan, mutta jotten horjuisi pois tältä kauniilta kuolemanpolulta.

Miten meitä niin monta onkaan samalle tielle joutunut, tielle helvettiin.

Se pelottaa ja kiehtoo, liian kaunista ja kamalaa.

Öitä muruseni ♥

Sunnuntailapsi

Vähänhän nälkä korventaa mun vatsanpohjalla ja kurkkua raastaa, sattuu kun yskii.

Keittiöstä tulee pyttipannun ja palaneen hajua mun huoneeseen.

Tänään mä olen selättänyt viimeinkin katalan kuumeen.

Huomenna mun pitäisi nähdä niitä kolmea kaveria, joita aiemmassa tekstissä kerroin vältteleväni kuin ruttoa. Ei vain oikeasti kiinnostaisi. Kaveri A on itsekäs ja omahyväinen, mukahauska ja huomaamataan ivallinen ja vähän ilkeäkin. Kaveri B ei edes ole mun kaveri vaan A:n, enkä tule toimeen hänen kanssaan. Kaveri C, rakas pitkäaikainen ystäväni on ainoa jota minulla on ikävä. Huomenna sitten, mutta tekosyiden varjolla suostunen viettämään heidän kanssaan pari tuntia, ja karkaan pois.

Pian saan lakata kirkkaanpunaiset kynnet, ja ne olisivat kauniit. Olen edes onnistunut yhdessä tavoitteistani, kasvattaa kauniit sormenkynnet. Vielä on matkaa, mutta edistyn. Ja mitä laihdutukseen tulee, niin BMI:ni oli tänään päivällä, aamupalan jälkeen, 18,6. Tyydyttävä lopputulos, viikon ahminnan tuloksena. Tai okei, semihyvähän tuo on. Äiti voisi ostaa minulle taas kasvissosekeittoa ja tonnikalaa, niillä pärjään taas pitkälle ensiviikkoon. 

Kuunnelkaa Olavi Uusivirtaa, niin minäkin jatkan päivääni hänen upean musiikkinsa parissa.

Puhdasta rakkautta, ja sitten etsiydyn kaupan levyosastolle etsimään käsiini kolme levyä joita minulla ei vielä olekaan. Materialismionnellisuutta.

Voimia ensiviikon haasteita varten, ette te ole heikkoja. Muistakaa se ♥

Karkuri

Kiitos Nancy-Oliver hienosta palkinnosta. Hän omien sanojensa mukaan halusi ilmaista ihailua ja arvostusta hienoille bloggareille, joten osaan olla erittäin iloinen lukiessani nimeni noiden hienojen bloggaajien listasta. Kiitos kaunis ♥

Tämän päivän voimavarani olen keskittänyt itseni parantamiseen, joka meinaa sängyssä makaamista ja nukkumista, särkylääkkeiden syömistä kuin karkkeja, sekä teen juomista. Viides päivä kipeänä, mutta ei kai minulla kuumetta enää sentään. Ja tahdon jo pois neljän seinän sisältä, tahdon pusuja ja haleja ja J:n. Liikaa vaadittu? En usko.

edit:// Ai no, mutta miksi unohdinkaan. Kiitos airplane, Paperihaarukka -blogin pitäjä, joka yhdessä tekstissäsi kehuit kauniilla sanoilla minun kirjoitustyyliäni. Oivoi, vai että taiteellinen ja hieno, ja sana rakastaa on niin paljon. Se merkitsee minulle paljon, että kirjoituksistani pidetään. Kiitos pikkuinen ♥ vaikkakin kovin myöhässä sanon kiitokseni.

Into the future

Alkuviikkoni tiivistettynä näyttää pahasti pelkästään kipeänä, kuumeessa olemiselta ja ahmimiselta. Lisäksi mun vatsa on sekaisin laksojen takia, joita otin, taas. Huoh :(

Huomenna vielä jään kotiin lepäilemään, oli mulla sitten kuumetta tai ei. Lauantaina olisi vähän pakko olla kunnossa jo.

Tänään en tosin ole ahminut. Mun kurkku on muutenkin niin kipeä ja kamala olo. Kirjoittelen lisemmin kun jotakin mielenkiintoista tapahtuu, nyt voisin vain kertoa siitä kuinka olen maannut kuumehoureisena sängyssä ja välistä raahautunut koneelle, lopulta sortunut ahmimaan.

Positiivisena yllätyksenä oon todennut sen, ettei ruoka maistu millekään. Vähemmän arvoa annettavana moiselle kaloriselle moskalle. Silti sitä menee ihan liikaa, aivan liikaa.

Step to me

Leipä on mautonta, samoin se pullapitko, kuivaa ja karheaa mun kurkussa. Muruset takertuvat kielen päälle ja mä nielen kaiken. Vaikka mua inhottaa jo, se vain on jo mussa. Avaan kiireessä jukurttipurkin, hedelmäpommi. Poimin onnettomat hedelmänpalaset lusikalle ja ei kauaakaan, kun olen syönyt purkin tyhjäksi. Vielä vähän eilistä kanaa, okei. Kaikki tämä alle 15 minuutissa luulisin, enkä mä tunne mitään. Korkeitaan inhottava kylläisyydentunne, mutten maista mitään. En yhtään mitään. Iso kulaus vettä päälle, ja tiedän pian juoksevani vessaan. Vielä hetki, vielä hetki, jotta ruoka ehtii vatsaan asti. Sitten se tuleekin ylös kuin itsestään.

Enkä minä voi ymmärtää milloin tästä tuli näin helppoa. Oksentamisesta, ahmimisesta ja syömättömyydestä. Ottaisinkohan taas nesteenpoistajia ja laksatiiveja tänään, kaikki on vain liian helppoa. Aivan liian, ei voi käsittää. Ja on liian myöhäistä palata takaisin, se kaikki on jo minussa. Vaikka tahtoisinkin sen pois. Se ei vain ole minusta riippuvaista, ei enään.

Nyt mä tiedän jo, että uusi aikakausi alkaa.

Mä teen tästä niin paljon parempaa.

Mä laihdun, ihan oikeasti.

Prisoners of today

Ei en nähnyt J:tä sittenkään. Mutta ei se minua tavallaan harmita, vaikka ikävä ahdistaakin jatkuvasti. Semmoinen jokin painava hartioillani, oletko se sinä ikävä? Varmasti.

Näin ne sijaan parasta ystävääni. Annan hänelle yhä sen arvonimen, paras ystävä, vaikka pelästyinkin aluksi niin kovin paljon sitä kun hän sai tietää syömisongelmistani. Minulla oli ikävä myös häntä, mutta nyt se tunnelukko aukesi. Oloni on kevyempi tämän asian tiimoilta.

Ehkä minulla ei olekaan ystäviä tai kavereita tai hyvänpäiväntuttuja, koska työnnän heidät kaikki pois luotani. Kyllästyn ihmisiin niin kovin nopeasti, ja paskanpuhuminen ei edesauta asioita yhtään. Olen hirveä ystävä, jos ystävä laisinkaan kaikkien niiden sanojen jälkeen. En vain jaksaisi nähdä heitä huomenna, elokuviin pah. Tahdon J:n luokse, tahdon tahdon tahdon! Miten saan itseni pois tästä tilanteesta, olemalla kipeä? No on kurkkuni oikeastikin käheänä, äänenlähtö lähellä, melkein.

Tekosyitä, olen kamala.

I write sins not tragedies

Mä en tiedä

mä en usko,

vaaka on rikki.

Ainoa mahdollisuus,

viikon ahmimisputken jälkeen

mun bmi ei voi mitenkään olla 18.3

ahdistaa ahdistaa miksi mua ahdistaa tämä.

Ehkä siksi, että mulla on onnistumispaineita tänään. Pakko, yksi vitun pakko jälleen kerran. Olen syönyt pari juustosiivua tänään. Voisin syödä vielä alle 100 g kasvissosekeittoa raejuustolla.

En uskalla, en en, sorrun.

Nykyään en uskalla enää syödä hiilihydraatteja, karppaukseksiko ne tätä sanovat. Juusto on turvaruoka, 0 g hiilihydraatteja, sopivasti proteiinia ja kalsiumia myös. Mutta kohtuudella, liikaa kaloreita. Hyi. Tonnikala myös, sitä voi syödä, eivätkä kaloritkaan ylitä sallittuja rajoja. Hyvä. Ehkäpä myös kananmunat voisivat kuulua sallittujen listaan. Ehkäpä.

Pakko onnistua, vain sen pakon vuoksi. Syödä voi vain vähähiilihydraattisia ruokia, jottei vatsa turpoa. Oksentaa ei saa, ahmia ei saa. Kahvia mustana, ja vihreää teetä. Meidän vitamiinilisät on loppu, ostaakohan äiti lisää.. sen on pakko.

Hyvää ensiviikonodotusta, ja huomista ystävänpäivää. ♥

Minä näen huomenna J:n,
ja meillä menee ihan hyvin.

Dreamcatcher

Mä näin unta siitä, että J löysi tänne.

Oli löytänyt.

Se kirjoitti osoitekenttään sana sanalta Her...tragic...affair... ja mä pelästyin. Mä pelkäsin niin paljon, ja toivoin ettei se olisi ollut totta. J sanoi vain, että ...ja oli siellä juttua mustakin, tai jotakin tuontapaista. Sen äänensävy oli raukea ja helpottunut, ei suinkaan pelästynyt, hämmentynyt tai vihainen. Ainoastaan rauhoittava. En enää pelännyt niin.

Älkää minkään antako näin käydä muuten kuin unimaailmassani.

Muu osa unesta oli hyvä.

Tämä päivä oli huono.

Onnistun kahden päivän paastossa, alkaen nyt huomenna ja ylihuomenna.

Maanantaina näen J:n.

Enkä pelkää itseäni enää yhtä paljon kuin eilen.

My apocalypse

 Ainoa virhe, joka minussa on

olen minä itse.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

kyllä se siitä

kyllä se siitä

kyllä se siitä

kyllä se siitä

kyllä se siitä

vielä minäkin olen jotakin.

jotakin hyvää ja ainutlaatuista.

Vielä sinäkin pidät minusta, rakkaani.

Siihen asti, en ole mitään.

Täynnä samaa synkkyyttä,

jalkani kahlittuna merenpohjaan.

Hukun siihen syvyyteen,

se on liikaa minulle.

Mutta silti.

Siellä ei olisi edes merikasveja

niitä ei olisi.

Minun on hyvä olla yksin

paljon parempi

 parempi.

Year of silence

  

Se on loppu nyt.

Ei voi jatkaa näin, ei vain voi.

Tää tuhoaa viimeisetkin rippeet musta, mun inhimillisyydestä.

Mä en tahdo olla tällainen, mä en voi, enkä mä saisi. Mä olen niin huono.

Olen pahoillani kaikista niistä epäonnistumistarinoista, joita olen kirjoittanut ylös, huomannette nyt etten voi enää jatkaa näin. En jatkaa, en voi. En tätä, en näin. Vähät välitän niistä, joiden mielestä teen nyt väärin itseäni kohtaan tai saatika muita kohtaan. Voisinko edes tuhota muita itsekyydelläni. Onko sillä mitään rajaa, koskaan ollutkaan. Hyvästi...

...ruoka, syöminen ja kalorit. En jatka teidän kanssanne enään, olette liian paljon pahaa minulle aiheuttaneet. En voi jatkaa kirjoittamalla ylös epäonnistumisen kirjoa enää, se ei vain mene niin. Anteeksi kaikkia niitä kohtaan, jotka ajattelette että minun olisi hyvä olla kehossani näin. Miten voitte kuvitella niin. Olen inhottava, löysä ja ruma. Ja vaikkei kauneus ole automaattisesti synonyymi sanalle laiha, niin minulle laihuus tulee olemaan tästä lähtien kaikki kaikessa.

Viikko onnistumista ja lupaan itselleni napalävistyksen.

Siihen asti, toivottakaa onnea minulle. Annatte minulle suunnatonta voimaa, kun tiedän etten ole yksin tässä mustassa. Vaikken tunne teitä, olette tärkeitä pikkuiseni. Tsemppiä, olkaa lujatahtoisia ja muistakaa mitä tahdotte. Pyrkikää siihen mitä todella haluatte, aina, ja vaikkei kyse olisikaan pyrkimyksistä pienentyä. 

Olette uskomattoman arvokkaita ja korvaamattomia ♥

In fate's hands

 

Tää on mun osalta pelkkää sairasta esitystä. Typerää ja sairasta, ihan naurettavaa. Mä teen itselleni kaikesta ongelman, mä olen vitun huomiohuoraava pikku paska. Mä en osaa syödä, okei, mutta it's no big deal. Ne sairastaa masennusta ja ne on diagnoosin saaneita syömishäiriöisiä. Mitä vittua mä teeskentelen, että mulla on ongelma. Mulle tää on typerää taistelua päivittäin joka suhteessa, mä vaan vihaan itseäni. Ei se ole masennus, isomman luokan alakulo tai laihuushäiriö.

Mä ahmin, vittu, enkä edes osaa oksentaa niin kuin mun kuuluisi. Mä vain tahdon helvetin sille puolen, kiivetä muurin aitojen yli sisäpihalle, mä olen luokitellut itseni kuuluvaksi sinne. Mä tarviin sitä kaikkea. Mä vain en ole koskaan ollut laiha, ja tahtoisin niin kovin tietää miltä se tuntuu. Älkää viekö tätä multa pois, edes sitä säälittävää yritystä tai paloa mitä multa löytyy. Vaikka tuntuu siltä kuin voisi tehdä taas itselleen jotakin, koska taas mä poltan kynttilää molemmista päistä.

Mä pidätän hengitystä, 1...2...3...

ahdistaa.

Sound the alarm

Tänään ei sitten syödä, vittu!

Eipä syöty ei, joo.

Mulla on vielä niin paljon opittavaa, että onko sopivaa syödä jos on pettynyt. Tunteet erillään kaikesta kiitos. Muuten täällä ei pärjää, ei voi pärjätä. Vaikka ne oliskin yhteydessä kaikkeen, ja kaikki olisi yhtä samaa tunnepaskaa. Ei sitä sekoiteta syömiseen, voi tulla rumaa jälkeä. Niin kuin minä tänään, helvetin elävä esimerkki.

Kyllä mä tiedän, että mä selviän tästä. Vain yksi viikonloppu takapakkia, ja mulla ei ole varaa menettää päiviä enempää. Jos mä tapaan J:n niin ei silloin ole soveliasta olla ruma ja turvonnut. Mä näen sen ensviikolla, sen tiedän. Siksi on pakko paastota huomenna, jos me vaikka nähtäisikin maanantaina jo.

Ei mulla muuta tänään. Olen piirtänyt ja tuntenut suurta halua imeä sanakirjojen sanoja itseeni, oppia lisää sanoja. Suomenkieli on niin kaunis. Hyvää illanjatkoa, toivottavasti teillä paremmin tänään pikkuiseni.