Nukketalo palaa

Mä söin tänään liikaa, pullaakin ja kaikkea. Mua ah dis taa. Mä tahdon purkaa tän vihan ja surun ja ahdistuksen johonkin mihinvaan. Veitsi olisi helpoin pakokeino. Vitut huomisesta, vitut loppuviikosta, enkös mä tiennyt. Loma yksin, mä olen aina yksin, niin helvetin yksin. Se on vaan niin arkipäivää etten mä edes ajattele sitä. Aina välillä havahdun mun kuplasta siihen todellisuuteen missä mun kuuluisi elää. Taas koko päivä koneella, paska.

Mun olo on nyt tämmöinen

Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Ota musta kiinni,
Älä koske minuun.
Anna mun mennä,
Älä päästä irti.
Älä koske minuun,
Ota mut syliisi.

Katsotaan huomista pahasti, se ei tarjoa mulle taaskaan mitään.

Yhtään mitään, mä tahdon kadota.

Lentää

pois

pois

pimeään

yksin.

Tahdon kadota samettiseen kauneuteen

elää, tuntea, olla

minä, sinä, joku muu

kuka vaan

ei takaisin pahaan, eikä veitsen terää ranteilla

ei tanssita tulessa, tuhka leviää yötaivaalle

kipinöitä ja hiillos, me oltiin kerran,

oltaisiin rakas toistekin

nähdään

nähtäisiin

oltaisiin

ja lopulta

kadotaan siihen mustaan

hiilenmustaan

mä olen sun.

mä en itke.

esitetään toiveita ja toivotaan tähdenlentoja.
Toivoisin teille voimia ja haleja, paljon <3