Mulla on kamala, turvonnut olo.
Mulla on teetä, vettä, diapameja ja tapettiveitsen terä.
Tästä tulee kaunista.
Vaikken uskalla koskea terään, en ole moneen viikkoon. Pelkästään sen vuoksi, että J olisi ensimmäinen joka huomaisi. Kivaa lomaa mulle, tässä mun sumuisessa yksinäisessä maailmassani. Siinä jossa ei ole mitään muuta kuin itseinhoa, sekä itsensä fyysistä ja henkistä tuhoamista.
Osa kerrallaan mä palan maahan maaksi.
Kyllä se siitä, ei se siitä.
Kuitenkaan.
Hyppäisin samantien parvekkeelta jos musta vain olisi siihen.
Typerä ja lapsellinen, itsekäs paskiainen. Omahyväinen kakara.
Kamala kamala, mutta mä kärsin.
Ja huomenna taas hymyilen.
Sekopää.
En tiedä, mitä pitäisi sanoa, että saisin parannettua sun oloasi. Joku klassinen "tsemppiä" varmaan, vaikka se ei paljon miltään kuulostakaan. Aika karkealta. Mutta kai siinä onkin ideana sitten se ajatus, joka on kätketty siihen yhteen, tylsään, asfaltin kovalta ja harmaalta kuulostavaan slangisanaan: "mä välitän susta, siitä millainen olo sulla on, mitä sulle tapahtuu. yritä jaksaa huomiseen, yritä pärjätä, yritä, kiltti. mä sanon tämän saman huomennakin, koska silloinkin haluan sun pärjäävän taas seuraavaan päivään, yrittävän taas, jatkavan taas elämää. koska sulla on väliä, koska sun tunteilla on väliä, koska tahdon sun jaksavan."
VastaaPoistasiispä tsemppiä. ♥