Kaikki on hurjan sekavaa, ihan liikaa.
Huoli mua kohtaan on turhaa, mutta se ei estä ihmisiä olematta olemaan huolissaan. Varsinkin kun elintila pienenee joka kerta enemmän kun joku saa tietää lisää. Ja mä lakkaan hengittämästä kun yhä useampi tietää. Her tragic affair luultavasti katoaa pikkuhiljaa, ja uuden tuulen mukana uusi blogi. Mä en katoa kokonaan. Tahdon vain tietää, että jos todella J on valmis ottamaan taakan musta ja mun sairauden tuomasta tunnemassasta, niin mä kerron blogista. Mä annan sen lukea mun ajatuksia läpi. Käydä läpi näitä selitämättömissä olevia asioita, mun silloisten ajatusten kautta, tekstien kautta. Mutta jos mä muutan mieltäni bloginvaihdosta (mikä on näillä näkymin epätodennäköistä) niin informoin tottakai tänne.
Uudet tuulet puhaltavat toivon mukaan jatkossakin.
Paino putoaa, sydän vain heikkenee.
En tunne pulssiani, ja silmäni liian väsyneet tästä kaikesta jo.
jaksamista teille pienet ♥
Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi päästä eroon tästä kaikesta? Vaikka se jokin meille vahingollinen turvaa tuova tunne olisi poissa, sen tilalla voisi olla parempia asioita.
VastaaPoistaJonkun pitäisi herättää sut miettimään.
Se herättää, kun läheinen kuolee anoreksiansa takia sydämenpysähdykseen. (En tietenkään toivo sitä, että läheisellesi/sinulle kävisi noin, mutta minun läheiselleni kävi ja olen vähän sekaisin)