Nämä ajat eivät ole meitä varten

Samaa tasaista, typerää ja turhaa.

Vatsa on turvonnut ahmimisesta, rintakehä huutaa hoosiannaa oksentamisesta.
Silti mua paleltaa, sormet ovat koleat ja harmahtavat.

Tänään oli viimeinen päivä kun mä ahmin. Se on ohi, okei, ainakin tältä viikolta. Mä en saisi luvata, mutta nyt mun on pakko. Mun oman hyvinvointini kannalta, en ahmi enkä siten ajaudu pahoille teille. Mä lupaan tästä kaunista, ihanaa ja takaisin siihen tyhjään tunteeseen. Kylmyyteen ja mustaan kahviin. Harmauteen ja vihreään teehen. Mun ihanaan mereeni, ikiroutaan ja siperiaan mun sydämessä. Liian kylmä ja pakkasta, mutta oloni olisi varmasti parempi kuin nyt. Minä yritän, yritän niin kovin. Ei niin, että välttämättä edes laihtuisin. Mutta eroon pahimmasta ja rumasta turvonneesta olemuksesta. Ei kesän tarvitse olla tavoite, se tulisi niin äkkiä. Vai olenko minä vain myöhässä, varmasti sitäkin.

Terä melkein kosketti minua tänään.

Ahdisti, ja niin tekee vieläkin.

 Säälittävä

säälittävämpi

minä

kiitos ihanat enkelini kommenteista.

Ne ovat tärkeämpiä kuin uskottekaan, vaikken aina osaisikaan vastata mitään.

 kiitos ja miljoonasti voimia ja jaksamista ihanaiseni ♥