Katse harhailee puoliumpinaisten silmäluomien alta,
etsien kiintopistettä tietokoneen liian kirkkaalta näytöltä.
Eivät minun silmäni jaksa, silmäluomia vain väsyttää liikaa. Tahdon nukkumaan, ja toivon unirytmini korjaantuvan ihmistenaikaiseksi, jottei minun tarvitsisi kärvistellä neljän tunnin yöunilla päivän yli läpi ohi.
Tämä päivä oli hyvä päivä, en ole enää allerginen omenoille (paitsi ehkä ihan pikkuisen vain) ja en tiedä huomisen aikataulutuksesta koulun suhteen mitään. Tiedän vain puhelimeni herättävän minut tasan 6:00, jonka jälkeen torkutan tovin liian pitkään ja taas aamulenkki juna-asemalle.
Kaipasin näitä typeränomaisia, hupsuja ja joskus rasittavia rutiinejani sekä toimintamallejani.
Ne ovat tarpeeksi turvallisia luottaa, niitä ei tarvitse edes ajatella sillä ne vain ovat.
Suihkun kautta hautaudun peittoni alle, joka on verhoutunut uusien muumilakanoiden pimentoon. Sain ne joululahjaksi, ja ne ovat nyt ehdottomat lempparini.
Hyvää yötä pikkuiseni :) ♥
Minäkin sain Muumi-lakanat joululahjaksi! Jännää. ^^
VastaaPoista(Oli aivan pakko kertoa.)