Prisoner

Yöllä en nukkunut silmäystäkään ennen kello kuutta tai seitsemää.

Sen sijaan kehittelin spekulaatioita, roolituksia ja vuoropuheluita, minun ja ihmisten kesken. Enimmäkseen mukana näytelmässä oli J. Minä tosiaan toivoin, että kaikki menisi tänään niinkuin olin miettinyt sen, mutta se siitä sitten. Harhakuvia tämän tytön mieli täynnä, sekä sekoitus järjettömiä toiveita ja ihan hupsuja ajatuksia.

Se on satunnaisesti rasittava tapa kun on pakko valita sanansa etukäteen ennenkuin osaa tai uskaltaa sanoa mitään. Muuten saattaisi möläyttää jotakin ihan tuikiturhaa tai hassua, ja tulla naurunalaiseksi. Sitä pelkään, yhtä paljon kuin perhosia ja syviä vesialueita, sekä ampiaisia. Lisäksi sinitarra on minusta vastenmielistä. Olenko aivan järjetön, ja mistä jämäpaloista minut on koottu.

Tämän päivän suunnitelmat ajoivat rantahiekkaan,
tai pikemminkin rysäyttivät suoraan karikkoon.

Sana syöminen, alalajin tunnisteet ahmiminen ja kohtaus, jotka veivät minut taas posliinijumalan luokse. Olo ei ole mikään mainioin tällä hetkellä, mutta ehkä vähemmän turvonnut. Mutta minun onnekseni poistun kotoa hyvällä tuurilla loppuviikkona, minulla ei siis ole kiirettä eikä hätää, mutta huomenna on pakko syödä vähän. Mieluiten ei mitään, ja niin että näkisin J:n ylihuomenna, koska siten en ratkeaisi paastopäivän ja nälkiinnyttämisen jälkeen.

Loppuillan olen normaalin kaavan mukaan tietokoneen ääressä, sekä aikomukseni on tehdä lihaskuntoa. Ja venytellä, sillä tahdon taipua taas spagaattiin ja siltoihin. Olin joskus hyvä niissä.

Mutta kai teillä on hyvä olla, onhan kaikki ihan hyvin?
Ja voi ystäväni, teitä on pari uutta! Tervetuloa ♥