On niin kylmä ja kurkkuun sattuu taas.
Käsiä ja huulia kuivaa.
Vettä ja kahvia ahdistukseen.
Mä olen niin turvoksissa.
Inhottavaa ja oksettavaa.
Eikä tunnu ollenkaan luontevalta kirjoittaa nyt. Voisitko edes ilmoittaa itsestäsi jos luet mun merkintöjä täällä. Löysitkö sä edes tänne. Kertoisit, sillä muuten mä en osaa jatkaa. Mä tarvitsen mun blogin ja tekstit. Sillä muutoin kaikki se sisällä vellova tunnepaska purkautuu toisella tapaa, voi enkä minä tahdo niin käyvän. Kirjoittaminen tänne on rutiinia, siksi mä en luovu tästä. Mutta tekisit sen monin verroin vaikeammaksi kun olisi pakko laittaa tämä yksityiseksi. Monimutkaista.
Pääsin kotiin kaksi päivää aikaisemmin. Kinuaminen ja vinkuminen ovat avainsana. Oli pakko päästä pois. Vaikka yhtälailla minä voin sortua ahmimaan kotonakin. Mutta tällä tavoin toivottavasti pienennän sitä riskiä ja huomenna paastoan, vaihtoehtoisesti vajaa 100 kaloria. Ja ehkä jo maanantaina näen taas J:n. Ja voi, tänään kuukausi yhdessä. Rakastan.
Pian juodaan taas kahvia kahdestaan kulta ja kävellään käsikkäin.
Se tekee minut onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti