Luon ilmeettömiä katseita tietokoneen näytölle ja pää lyö tyhjää. Kuulokkeet toistavat My Chemical Romancea, mä en olekaan kuunnellut niitä pitkään aikaan. Kaikki ahdistaa ja mikään ei kuitenkaan tunnu miltään. Tekisi mieli vain olla olematta, jossakin muualla. Vaikka enhän mä olekaan mitään koskaan ikinä. Arvoton ja turha paska viikosta toiseen. Mä olen hyödytön, pelkkä vaiva muille. Mä en saa mitään muuta aikaan kuin turhaa riitelyä ja pahaa mieltä, enkä usko niihin hyviin sanoihin joita mulle kerrotaan.
"Olet rakas, tärkeä, ihana, kaunis, kiva ja nätti."
Mulle aiheutetaan tahallaan surkea olo noiden sanojen kanssa, älkää viitsikö ihan totta.
Pää kiinni ja antakaa mun olla.
Mutta samaan aikaan mun pää huutaa ja anoo päästä turvaan lämpimään syliin.
Sen luo, joka pitää lujaa kiinni, silittää hiuksia ja kertoo, että kaikki on hyvin.
Niin, että olisi joku josta huokuu käsinkosketeltavasti välittäminen ja lämpö.
Minä odotan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti