Tekisi ihan totta vain mieli olla olematta.
Kadota tuulen mukana, kuiskauksena, ilmana.
Voi miten kaunis ja kevyt olisinkaan.
Sellainen jota kukaan ei voi saavuttaa, ei koskettaa, ei tuntea.
Mutta enhän minä voi ajatella näin, en minä saa.
Minun ei ole tarkoitus olla tällainen.
Täytyy olla vahva, ja sitä mitä muut minusta ajattelevat.
Iloinen ja positiivinen, kulissit pystyssä pitäen on hyvä olo.
Tuntuu väärältä sanoa, että on paha olla ja tekisi mieli tehdä asioita joita katuu jälkeenpäin. Nyt tuntuisi hyvältä veitsen terää iholla ja lääkkeitä, sekä viinaa sekaisin. Vaikka se olisikin paha asia, niin kovin tahtoisin silti kokea sen.
Eikä näitä sanoja tule minusta, en minä kirjoita.
En saa, en voi, kun kuuluisi olla vahvempi kuin muut.
Minulla ei ole oikeutta.
Hajanaisia sanoja siellä täällä, yrittäen muodostaa selkeitä lukukelpoisia lauseita.
Tämä on taas niitä päiviä kun ei tunne olevansa oikein kukaan, ei missään, eikä tunne tätä hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti