Mitä mä teen, mitä mun päässä oikein liikkuu. Mä vain latelen ympäriinsä tsemppaavia neuvoja ja voimia antavia lauseita aivan kuin mulla olisi varaa siihen. Läski paska epäonnistuja! Pyh.
Mä tahtoisin olla iloinen mun saavutuksista ja olla kaunis tyttöystävä. Ylpeyden aihe, jota J:n kelpaa esitellä muille, ja niin että se voi tyytyvisenä, omahyväinen ilme kasvoillaan pitää käsiään mun pienen vyötärön ympärillä muiden katsoessa meitä kateuden vihertäminä. Me oltaisi niin suloinen pari, mutta vielä toistaiseksi ilman minua. Voiko muut saada kateellisiksi sellulliittiperseellä, jenkkakahvoilla, vatsamakkaroilla ja käsivarsiläskeillä? Tuskimpa.
I didn't eat for three two days, so I could be lovely.
Viikonlopun mä tuuditan sen varaan, että me oikeasti nähdään nyt vihdoinkin. Kaksi viikkoa ja olisi kyllä kovin ikävä jo. Aivan liian paljon, ja mua ahdistaa olla ikävöinnin kohteena. Miksi minä, ei ei ihan hupsua. J, herää todellisuuteen kiitos ennen kuin kadut. Vaikka mä toivon ja tavallaan tiedänkin, että ethän sinä kuitenkaan.
Kaksi päivää aikaa, ja perjantain puolikas.
Ps. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti