Ei minussa ole hyvää, nyt sen ymmärrän.
Veitsen terä kosketti taas, ja sormet uppoutuivat nieluun.
Nyt sen päätin, en syö enää ikinä.
Kumpa olisikin noin, että se olisikin niin vaivatonta ja toteutettavissa.
Sanoja ja lupauksia ilmaan heitellen.
Silmiä särkee, mun kädet on kuivat ja kylmät.
On taas aika esittää iloista, hymyillä vaikka se sattuu.
Olen pahoillani, en vain osaa tehdä mitään oikein.
Vain kulkea loputonta polkua pois kaikesta ja satuttaa vastaantulevia.
Olen pahoillani kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti