Tyhjänpäiväistä ja mitäänsanomatonta tänään. Kotonahan minä, ja ruoka vei mut mukanaan. Anteeksi, nyt mä menen syömään. Vaikka se on niin väärin, ja vielä erikseen kertoa siitä paikassa johon kuuluisi kirjata onnistumisentunteita. Näin minä ajattelen. En ajattele huomista, ajan valtavirta vie mua mukanaan ja huominen katsotaan huomenna, eikä mitään luvata etukäteen. Se ei toimi.
Alla tiedostoihin tallennettua sanaa rakkaalle sairaudelle, terveisin kanipoika
Turha rukoilla niiden korville,
ja lausua niitä katkerimpia sanoja.
Ei ne ymmärrä
Sillä niiden ei tarvitse,
niillä on jotain parempaa.
Niiden elämänkertaa iholla,
paperin sijasta.
Painettuna viivoilla,
poiketen normeista.
Mihin sanoja tarvitsisikaan
jos niiden selkokieli on täynnä punaista.
Mutta sysimustaa loputonta yötä on täynnä niiden mieli.
ja lausua niitä katkerimpia sanoja.
Ei ne ymmärrä
Sillä niiden ei tarvitse,
niillä on jotain parempaa.
Niiden elämänkertaa iholla,
paperin sijasta.
Painettuna viivoilla,
poiketen normeista.
Mihin sanoja tarvitsisikaan
jos niiden selkokieli on täynnä punaista.
Mutta sysimustaa loputonta yötä on täynnä niiden mieli.
Sinä et uskokaan kuinka kovin estän itseäni kertomasta tästä.
Tuntuisi vain niin oikealta puhua, sinuunhan minä luotan.
Pelkään vain liikaa, että lopulta turvautuisit tähän.
Ja se veisi sinutkin, pikkuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti