Ahdistaa, pakko päästä pois. Pakoon kauas juoksen nyt. On pakko. Mä en kestä enää. Mä en tiedä mikä mua vaivaa, jatkuvasti uusiutuva ahdistusta. Mä pelkään pettäväni luottamuksen, mun äidin ja mun isän ja kaikkien. Mä olen huono tytär. Niin saastainen ja kamala. Valehtelen kaikille päin naamaa, kaikki on ihan hyvin, ei minulla mikään ole. Ainahan minä olen alakuloinen. Aina. Jos mä olisin tyhmänrohkea, lähtisin kauas kotoa. J:n luokse riittää, en voi olla täällä nyt. Seinät kaatuvat ja päätä painaa kaikki paska mitä mä olen täällä itselleni saanut aikaan. Liikaa pahaa, kylvin siemenet ja ne itävät jo. Jatkuvasti, paha olo ja ahdistus. Itkeä en saata. Hei hei.
Pikkuhiljaa saatan huomata kuinka kaikki ongelmat kasautuvat ja mä hajoan niiden alle. Musta tulee pikkuisen hullu, taas hieman lisää. Ja kotilääkärinleikissä voisin luvata itselleni sairastavani jonkinlaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Aamen. Nyt juoksen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti