Mä olen sairaan kateellinen ja selkärangaton persoona.
Vastuuntunnoton haihattelija, lapsi rumassa ruumiissa.
Sanoja, vailla merkitystä niiden takana.
Nämä tulevat tyhjästä päästä.
Mä janoan lisää.
Hienoja sanoja.
Jotta osaisin olla yhtä kaunokielinen ja lahjakas kuin muutkin.
Mä voisin ehkä venyttää mun osaamisaluetta laajemmaksi,
piirtää kun en enää taidakaan osata.
Mun olo on sairaan pöhöttynyt. Inhottava ja löysä, niinkuin aina. Epävarmoja suunnitelmia huomiselle, mä en pidä epävarmuudesta. Kaikki pitäisi olla musteentarkkaa paperilla. Aikatauluja, joista ei lipsuta vaikka harvemmin minä niitä noudatankaan. Mä vain tahdon olla varma siitä, etten ole yksin. Mä olen kertonut aiemminkin, että se tappaa mua. Mä kuolen pian. Voi olla, että yksin syön itseni hengiltä, sitä en ihmettelisi. Mä en siksi saa olla yksin. Paineen alla en sorru.
Kaikki hyvin tänään toistaiseksi. Odotan vain sitä, että äiti tulee kaupasta. Pelottaa.
Tämä on pelkkää höpö höpöä pikkuhiljaa, mä tahdon tasoa mun teksteihin. Tyhmää.
Kai teillä menee hyvin, kaipaan kuulumisia. Ilmoittakaa toki itsestänne. Haleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti