Mua pelottaa. Enkä tiedä pelkäänkö sitä pelon tunnetta, minua itseäni vaiko vain syömisestä tulevaa painetta. Vaikka J ymmärtäisikin, niin se on sitä kohtaan niin väärin. Miksei mun minäkuvani voi olla hyvä, normaali, ja jos sitten osaisin syödä. Lämmitin pakasteesta lohikeittoa, 66 kaloria sataan grammaan ahdettuna. Eikö se jo riittänyt ahdistamaan kun en osannutkaan arvioida kaloreita oikein. Mun vatsa turpoaa hiilareista, musta tulee valas. Vaivoin jauhoin mössöksi suussa kumimaiset, sisältä jäiset perunakuutiot ja nahkeat lohenpalat.
Se riitti, mutta kaikki on liian epävarmaa. Mun normaalit arkirutiinit ei pääse toistumaan tänä viikonloppuna kun J tulee meille. Toisaalta se on pelastus mulle itselleni. Ahmimiselta ja yksinäisyyden tappavalta tunteelta. Ehkä minä olisin tänä viikonloppuna vähemmän huono ihminen. Sitähän itkin viimeksi eilen. Hitto, mä olen säälittävä.
En tiedä pääsenkö livahtamaan blogin puolelle huomenna. Sunnuntaihin asti toivotan teille ihan parasta viikonloppua, minun ihanat lumienkelini ja vesikeijuni. ♥ tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti